© Jaakko Riihimaa. Teksti on julkaistu Rare-lehden numerossa 21/1997.

Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut -yhtye perustettiin Kajaanissa kesällä 1980. Bändin nimi oli alunperin vitsi, joka liittyi ”hihhulikristillisiin” julkaisuihin, postimyyntiluettelon mainoksissa nähtyihin saarnakasetteihin, joiden otsikoina olivat ”Kumma Heppu” ja ”Lopunajan Voidellut”. Mukana tuolloisessa kokoonpanossa olivat kitaristi Mika Jankko sekä Jukka ja Mikko Lappalainen (basso ja rummut). Jukka Lappalaisen instrumenttina oli aluksi kitara, mutta kun Jankko (ex- Cool Sextet ja H-Band) tuli elokuussa 1980 mukaan siirtyi Lappalainen bassoon.

Ensimmäisen levytyksensä Ari Närhi teki kuitenkin Kaukanapoissa -yhtyeessä. Se pääsi ensimmäiselle Hilse-LP:lle ’Egyptian Reggae’-tyyppisellä instrumentaalikappaleellaan ’Kalkki jäi mainitsematta’. Tässä muodostelmassa olivat mukana Pauli Heikkilä ja Jukka Mikkola. Kaukanapoissa oli opiskelijabileissä mainetta niittänyt persoonallinen bändi, jonka keikoilla mm. putkiradioita käytettiin vahvistimina ja instrumentteina saattoi kuulla esim. melodikaa ja erikoisia lyömäsoittimia. ’Kalkki…’-biisiin liittyy huvittava yksityiskohta, sillä kappale taltioitiin jostain pöllitylle Ylen vanhalle nauhalle. Aiempi äänitys ei pyyhkiytynyt kunnolla pois, ja biisin taustalla saattaakin erottaa vaimean uutistenlukijan äänen.

Kumma Heppu ja Lopunajan Voidellut teki treenikämpällä demonauhan ja lähetti sen Johannalle. Nauha kulkeutui Raine Salon kautta Atte Blomin kynsiin ja kutsu levyttämään kävi. Ensisinglenä julkaistiin keväällä 1981 ’Ontto mies autiomaassa’/’Esmeralda’. Jo ’Ontto mies’ esitteli lahjakkaan lauluntekijän ja hänen omaperäisen tapansa käsitellä musiikkia. Biisi joutui Levyraadissa Klasu Järvisen nuivisteltavaksi, mikä sekin lienee ansiokas meriitti?

Single sai jatkoa, kun kesällä julkaistiin Finnvoxissa äänitetty KH&LV:n debyyttialbumi, joka kantoi pelkkää yhtyeen nimeä. Äänitykset ja miksaus olivat Risto Hemmin käsialaa. Singlen biisit otetiin mukaan albumille, mutta B-puolen lauluosuus tehtiin uudestaan, samoin sen miksausta muutettiin jonkin verran. Mukaan tuli aiemmin mainitun ryhmän lisäksi viulisti Pirkko Kontkanen ynnä yhdelle biisille hänen veljensä Markku Kontkanen (trumpetti).

Pirkosta kehittyi Ari Närhin rinnalle yhtyeen toinen runkohahmo ja hänen soitostaan biiseihin leimaa antava ”tavaramerkki”. Kontkanen löytyi kajaanilaisista klassisen musiikin piireistä – ensimmäisillä keikoilla hänellä olikin mukanaan teline ja nuotit soiton sujumisen turvaamiseksi. Uransa varrella Kontkanen on sittemmin vieraillut monissa kovatasoisissa yhtyeissä ja levytyksissä, mm. Juicella, Inkvisitiossa, Bootseissa ja Jing & Jangsters -reggaebändissä.

Ensilevyn materiaali oli Närhin aikojen saatossa säveltämää ja tekstittämää materiaalia, niiden parhaimmistoa. Levynteossa oli kiire, studioaikaa oli käytettävissä viisi päivää, ja Ari pitääkin joitakin kappaleita huonosti laulettuina. Levyn yleisilme on kaikesta huolimatta raikas ja omaperäinen – vaikka julkaisun aikoihin kuultiinkin aiheetonta vertailua Tuomari Nurmioon.

Albumi sai mukavan vastaanoton ja sen suosituimmaksi biisiksi nousi ’Meritähti’, jossa erityisesti Kontkasen viulu on hyvin esillä. Kansi oli Kaukanapoissa-miehen Pauli Heikkilän lievästi surrealistista käsialaa.