© Jaakko Riihimaa. Teksti on julkaistu Rare-lehden numerossa 21/1997.

Seuraava levytys syntyi samalla ryhmällä, kun Finnvoxissa äänitetty pikkukiekko ’Minä ja hän’/’Kuvat’ julkaistiin keväällä 1982.

Jyrki Siukonen oli singlen kiireinen tuottaja (viereisessä kopissa tehtiin samaan aikaan hänen tuottamanaan Raine Salon esikoisalbumia). Äänittäjänä oli Måns Groundstroem, jonka panos antoi biiseille omia vaikutteitaan. Sessiossa tallennettiin myös Kaukanapoissa -bändin nimellä single ’Yökerho’/’Päivä kaupungissa’.

Molempien pikkukiekkojen A-puolet nousivat kohtuullisiksi radiohiteiksi. ’Minä ja hän’ kelpuutettiin mm. Johannan kaksi erillistä levyä käsittäneelle kokoelmalle ’Kotimaisia rockhittejä’ ja ’Yökerho’ myöhemmin ainakin tamperelaisen radio 957:n kokoomalevylle. ’Minä ja hän’ biisissä oli kevyt, tarttuva riffitys kun taas ’Yökerho’ edustaa meillä harvoin kuultua äärityylikästä linjaa.

Kaukanapoissa -yhtyeen osalta haluttiin levyttämällä dokumentoida sen tuotantoa. Käytännössä biisit purkitettiin KH&LV:n voimin, joita voimia täydensivät KP-miehet Pauli Heikkilä (laulu) ja Jukka Mikkola (saxofoni) sekä Esa Sirkkunen (saxofoni). B-puolen kappale on Dr. Feelgood -käännös ’All Around City’.

Uutta LP:tä tuli tuottamaan Pedro Hietanen. Vaikka yhteistyö Raine Salon kanssa oli sujunut debyyttilevyllä erinomaisesti, halusi Närhi hieman uutta suuntaa ja kokemusta studioon. Valinta oli ilmeisen onnistunut, sillä vaikka KH&LV:n seuraava LP ’Taivas ja maa’ on edellistä huomattavasti vakavasävyisempi, oli Finnvoxissa äänitysten aikana Arin muistikuvien mukaan jatkuvasti hauskaa. Äänittäjinä olivat Markus Vikstedt sekä Risto Hemmi, joista jälkimmäinen teki miksaukset. Biisit olivat käytännössä ensialbumin jälkeen kirjoitettuja. Levy julkaistiin loppuvuodesta 1982. Se sai pääsääntöisesti kriitikot puolelleen, vaikka myynti ei oikein sujunutkaan – Johannan vaihdettua jakelufirmaa albumi jäi vanhan jakelijan hyllyihin.

’Taivas ja maa’ on kahtiajakoinen: A-puoli sisältää enemmän herkkiä tunnelmakuvia kun taas B-puoli on täynnä poliittisia tai ainakin vahvasti sodanvastaisia lauluja. ’Minä ja hän’ -raitaa ei albumilla ole, mutta singlen B-puoli tehtiin sitä varten uudestaan. Albumin vahvimmiksi tulkinnoiksi nousevat A-puolen ’Mies ja ääni’ sekä B-puolen ’Kuvat’, nyt siis uutena versiona. Miehitys bändissä oli singlen tekemisen jälkeen vaihtunut, sillä Mikko Lappalaisen tilalle lyömäsoittajaksi tuli Jari Kivelä Vaaralliset lelut -yhtyeestä. Albumin mustavalkoisessa kansikuvassa on Otto Lilienthal riippuliitimensä kanssa.

Bändin keikkailu oli kasvanut tasaisesti. Ennen ensimmäistä levyä ei keikkoja ollut juuri lainkaan. Ensi levyn julkistamisen jälkeen tehtiin kiertue ja vuoden 1982 aikana keikkoja oli jo suunnilleen 70. Bändiä myytiin myös tanssipaikoille, mutta niissä koettiin säännönmukaisesti pettymyksiä niin yleisön kuin esiintyjän kuin järjestäjienkin puolelta. Esimerkiksi Lapin ”prosenttiprovikka” -pohjalta tehdyllä kiertueella 1982 oli yleisöä melkoisen vähän, Kemijärvellä jopa kojomaiset nolla kuulijaa. Osuva luonnehdinta tilanteesta onkin seuraava lainaus: ”Tanssilavoille ei kaipailla takaisin takavuosien surullisenkuuluisan ”Neljän kiertueen” kokemuksien jälkeen. Silloinhan ”bunk”-musiikkitrendiä nuuhkiva lava saattoi ylpeänä mainostaa yhtyeitä ”Lana” ja ”Kuuma Heppu & Lopunajan voitelupoppia” (Asko Alanen: Kumman Hepun Paluu, Soundi 10/87)”.

Joka tapauksessa merkittävimmät keikkakokonaisuudet olivat Johannan lanseeraamat kaksi ”neljän kiertuetta” (Kiertue 4), joista ensimmäisellä loppuvuodesta 1981 olivat mukana KH&LV:n lisäksi Lama sekä Raine Salon ja Kari Hipposen bändit ja toisella Lama, Päät ja Vaaralliset lelut. KH&LV oli mukana myös rauhanjunassa 1982 ja radion Härmärock-konsertin yhtenä esiintyjänä.

Keikkaohjelmistossa oli oman tuotannon lisäksi vaihtelevia lainabiisejä; iskelmiä kuten ’Jos se voisi olla totta’ taikka ’ Näinkö meille täällä aina käy’, countrybiisejä, Tuomari Nurmion ’Rion satamassa’ ja Neil Young -käännös ’Älä itke’ (’Don’t Cry’).

Seuraava single olikin juuri ’Älä itke’, B-puolellaan kappale ’Syyskuu’. Alkuperäinen idea oli laittaa B-puolelle ’Jos se voisi olla totta’, mutta tästä suunnitelmasta luovuttiin (Arin mukaan onneksi, koska Satu Pentikäisen alkuperäistä tulkintaa vuodelta 1980 on hänen mielestään melko vaikea parantaa). Tämä pikkukiekko tehtiin loppuvuodesta 1983 ja saatiin ulos seuraavan vuoden alussa. ’Syyskuu’-kappaleessa on mukana Pedro Hietanen.

Vuoden 1983 aikana Ari Närhi vieraili myös Vaarallisten Lelujen singlellä ’Vuodet’/’Pysäytetään kello hetkeksi’, jonka karuhkolla A-puolella hän esiintyy vokalisti/kitaristina.

Keväällä 1984 oltiin sitten äänittämässä uutta LP:tä Finnvox-studiossa, työnimeltään ’Seuraavana aamuna’. Tuottajana oli edelleen Pedro ja bändin koostumus entinen. Tunnelmat olivat kuitenkin erittäin vaihtelevat. Johannan konkurssi oli ovella, ja tilannetiedot mahdollisuuksista julkaista levy muuttuivat päivittäin. Aikaa studiossa käytettiin kaikkiaan 2-3 viikkoa, ja vaikka tilanteesta ei ollut selvyyttä, halusi bändi hoitaa homman kuntoon.

Niin kävi, että levy tehtiin valmiiksi miksauksia myöten, mutta nauhat jäivät studiolle Johannan velkojen pantiksi. Koelevyjä ei tehty. Nauhat ovat edelleen tuolla matkallaan. Biisejä on sittemmin uusina versioina kuultu myöhemmillä KH&LV:n albumeilla ’Murheellisen hahmon ritari’ ja ’Oranssi’. ’Kunnon ihmiset’ -levyllä on lisäksi eri tavalla toteutettu kappale ’Vihdoinkin kahden’. Närhin mukaan muutamat 1984 purkitetuista tulkinnoista olivat onnistuneempia kuin myöhemmin tehdyt, julkaistut versiot.

Biisilista muistikuvien perusteella oli seuraava: A-puoli: ’Seuraavana aamuna’, ’Sateinen rautatieasema’, ’Paratiisi’, ’Eksyksissä’, ’Syyskuu’, B-puoli: ’Vihdoinkin kahden’ (eri sävellys kuin myöhemmin ’Kunnon ihmiset’ albumilla julkaistussa versiossa), ’Lähtösi jälkeen’ (bändiversio), ’Kulkuri’ (eri sävellys kuin ’Murheellisen hahmon ritarilla’) ja ’Luopuja’. Äänityksissä olivat mukana bändin lisäksi ainakin Upi Sorvali (perkussiot) ja Heikki Keskinen (fonit) sekä epävarman muistikuvan mukaan myös Pedro Hietanen (kosketinsoittimet).

Seurauksena kaikesta kohkaamisesta bändi turhautui (eikä varmaankaan ollut ainut tämän kohtalon niissä yhteyksissä kokenut ryhmä) ja levyttäminen sai jäädä useaksi vuodeksi.