© Jaakko Riihimaa. Teksti on julkaistu Rare-lehden numerossa 21/1997.

Seuraava bändin tuleminen tapahtui vasta 1987. Tällä välillä kuitenkin aloitti toimintansa tavallaan Kaukanapoissa-yhtyeen jatkajana Karibia-orkesteri. Se esitti instrumentaalipohjaista musiikkia ska- ja reggae-tyyppisin rytmein. Miehistöään vaihtelevassa orkesterissa oli parhaimmillaan mukana yhdeksänkin henkilöä, Närhin lisäksi Jukka Mikkola (alttosaksofoni), Erik Ahonen ja Jari Kivelä (lyömäsoittimet), Jouni Hirvonen (basso), Jyrki Siukonen (kitara), Päivi Mehtonen (urut), Olli Lampi (trumpetti), Esa Sirkkunen (tenorifoni) sekä Vesa Hyrskykari (baritonifoni). Laulusolistina toimi Pauli Heikkilä. Karibia-orkesteria on tallennettu vuonna 1991 Tampereen yo-talon juhlalevylle, jossa se esittää kappaleen ’Lumumba’.

Syksyllä 1986 Närhi alkoi soitella duona Pirkko Kontkasen kanssa. Ohjelmistossa oli pääosin uuden tulevan levyn ’Murheellisen hahmon ritari’ biisejä. Rockadillon Tapio Korjus oli mukana katsomassa keikkoja ja kiinnostui asiasta niin, että uutta LP:tä alettiin suunnitella. Närhillä ja Kontkasella oli ollut aikeita duo-albumin tekemiseksi, mutta Korjuksen mukaantulon jälkeen kuviot kääntyivät bändilevyyn (tai Arin mukaan oikeastaan laajennettuun duo-levyyn). Keväällä 1987 kokoonpanoa kasvatettiin, ja mukaan tulivat vakiokitaristi Mika Jankko ja pianisti Arto Piispanen, joka oli KH&LV:n joillakin keikoilla 83-84 ja soittamassa myös julkaisematta jääneellä ’Seuraavana aamuna’ -albumilla.

Sotkamossa vanhalla studioksi muutetulla kansakoululla tehtiin ensiksi toukokuussa 1987 Rockadillo-kustantamon kolmas single, A-puolensa mukainen kesähitti ’Kesä’/’Aamuöinen kaupunki’ ja elokuussa albumi ’Murheellisen hahmon ritari’. Keväällä nauhoitettiin lisäksi erillinen demokasetti. ’Kesä’ lanseerattiin vielä uudelleen radiolle vuosi-pari julkaisunsa jälkeen ja se sai tuolloinkin hyvin soittoaikaa.

Edellä mainitun nelikon lisäksi levyillä soittavat ”studiomuusikot, joilla on Kajaanikytkentöjä”. Lyömäsoittimia hoitaa studion (Musiikki-Matti) omistaja Matti Junttila ja bassossa on Kari Räty.

’Murheellisen hahmon ritari’ ei ole varsinainen teema-albumi, vaikka biisien nimivalinnat näin antaisivatkin ymmärtää (’Kulkuri’, ’Täysikuu’, ’Aamuöinen kaupunki’, ’Sateinen rautatieasema’ jne.). Materiaali on koottu 20-30 biisin joukosta, mukana Johannan hässäköihin juuttuneet julkaisemattoman albumin biisit ’Sateinen rautatieasema’ ja ’Luopuja’ sekä kappale ’Kulkuri’, jossa ovat muuttuneet niin musiikki kuin tekstikin. Kansanmusiikkivaikutteinen ’Kulkuri’ on rakentunut Tauno Palo -leffasta lainatun repliikin ”Anna tuulen vielä ja kuutamon kuljettaa…” ympärille. Sinänsä mielenkiintoista on, että kansanmusiikkivaikutteet tulkittiin useassakin lehtijutussa aikanaan lainaksi Led Zeppelinin ’Stairway to Heavenista’.

Musiikki on aiempaa pehmeämpää, ja silmiin tai oikeastaan korviinpistävänä piirteenä on rumpujen puuttuminen soitinarsenaalista. Rummut jätettiin pois paitsi taloudellisista syistä – albumi tehtiin pienellä budjetilla – myös sen takia että Närhi halusi tällä kertaa toteuttaa kappaleet niitä käyttämättä. Varsinaisen viimeistelyn teki koululla äänitetyistä nauhoista Soija Mesimäki radio 957:n studiossa. Lehdistö huomioi julkaisun kiitettävän laajasti ja sen saama kritiikki oli lähes yksinomaan myönteistä. Molemmat singlen puolet ovat mukana. Erillisenä liitteenä julkaistiin laulujen sanat, ja tätä tapaa noudatettiin seuraavillakin Rockadillon KH&LV-albumeilla. Levyn kannessa on mustavalkoinen kuva Buster Keatonista, filmistä Kenraali.

Varsinainen bändi koottiin kuitenkin vasta LP:n julkaisun jälkeen kiertuetta varten. Siihen piti alunperin tulla kuusi jäsentä. Mukaan valikoituivat lopulta Närhi/Kontkanen -duon lisäksi rumpuihin vanha tuttu Jari Kivelä ja bassoon MurMurr-bändistä Martti Henttunen, muilla ehdokkailla oli liikaa muita kiireitä. Nelikko aloitti keikkailun lokakuun loppupuolella ohjelmistolla, jossa esitettiin ’Murheellisen hahmon ritarin’ biisien lisäksi uutta ja vanhaa levytettyä ja levyttämätöntä materiaalia – keikkaohjelmisto oli sävyltään rokkaavampi kuin julkaistu albumi. Lähinnä keikat kohdistuivat opiskelijapaikkakuntien klubeihin, joissa vastaaotto olikin innostunut ja lähes kaikki paikat loppuunmyytyjä.

Seuraava KH&LV levytys, LP ’Oranssi’ tehtiin JJ-studiossa tällä kiertueelle kootulla ryhmällä. Lisäksi mukana oli kosketinsoittaja Eero ”Safka” Pekkonen, joka oli soitellut Kontkasen ja Harri Marstion kanssa yhteisessä triossa. Instrumentteja tuli nyt edelliseen levytykseen verrattuna lisää, mm. rummut ja huuliharppu. Miksaajana mainitaan Ippe Kätkä, mutta hänen roolinsa on melko vähäinen. Pääasiassa miksaukset, samoin kuin äänitykset, teki Juuso Nordlund. ’Oranssi’ julkaistiin loppukesällä 1988.

Ari itse pitää ’Oranssia’ keskeneräisenä levynä. Studioilmapiiri tuntui hankalalta tilavan kansakoulumiljöön jälkeen, eikä levytyssessioissa ollut myöskään ketään varsinaista tuottajaa. Jollain tavoin ’Oranssi’ siis jäi puolitiehen, vaikka sillä on omat valoisat puolensa. Nyt myös kriitikot suhtautuivat julkaisuun vaisusti.

Levy jatkaa kuitenkin ansiokkaasti Närhin alakulosta voimansa ammentavaa linjaa, kylläkin edellistä julkaisua duurivoittoisempana. ’Oranssin’ yleissävy on ’Murheellisen hahmon ritaria’ myönteisempi, laulut nopeatempoisempia ja lyhyempiä. Suhteellisen tasapainoisesta kokonaisuudesta nousevat parhaiten esille A-puolen biisit. Avauksena on nopea ’Älä tee sitä enää’ ja tavallaan yhteen liittyvät ’Tänä iltana’ ja ’Seuraavana aamuna’ sekä näitä seuraava ’Anna minulle aikaa’, jossa hyvä kokonaisuus kieltämättä jo jää hieman huteran toteutuksen jalkoihin.

Materiaali oli pääosin parin edellisen vuoden ajalta, neljä kappaletta ’Seuraavana aamuna’ -albumin sessioista tehtiin uudestaan. Kannen maalauksen, jossa nähdään oranssilla rajattu ihmisfiguuri on tehnyt tamperelainen taiteilija Liisa Repo. Levyltä lohkaistiin single ’Älä tee sitä enää’/’Lähtösi jälkeen’ (hyvä biisi tämäkin), jonka kannet ovat yksiväriset, oranssit. Albumi julkaistiin myös erikoisena kasettina, sillä siihen otettiin mukaan kaikki ’Murheellisen hahmon ritarin’ biisit. Levy-yhtiössä arveltiin, että kasettiversio edistäisi myyntiä, mutta mitään suurta suosiota tästäkään ei seurannut.

Bändi jatkoi myös syksyllä 1988 keikkailua. Aiempaan tapaan kiertue suuntautui opiskelijakaupunkien klubeille. Ohjelmiston materiaali oli sekä uudelta levyltä että aiemmilta julkaisuilta. YLEn Oulun toimituksen Hannu Karjalainen teki 1988-93 ohjelmasarjaa ”Elävänä!”, jossa marraskuussa 1988 esiintyi 21.10.88 Oulun yo-talolla tehdyssä nauhoituksessa KH&LV. Ohjelma uusittiin vielä syyskuussa 1989. Biisilista kuvannee hyvin tuolloista keikkasettiä: Yhtä lukuunottamatta kaikki ’Oranssin’ kappaleet, 1- 2 valintaa kultakin kolmelta aiemmalta albumilta sekä päätös/encore-biiseinä Neil Young suomennus ’Etsin rakkautta’ (’Looking For A Lover’) ja Merle Haggardin kantrirenkutus ’Tonight the Bottle Let Me Down’.