© Jaakko Riihimaa. Teksti on julkaistu Rare-lehden numerossa 21/1997.

Hankalaa, oikeastaan hermoille käyvää oli seuraavan albumin ’Kunnon ihmiset’ alkuvaiheen tekeminen. Äänitykset tehtiin Tampereella elokuvateatteri Pirkassa, näytännöissä olleen kesätauon aikana. Koostumus oli sama kuin edellisellä levyllä, lisäksi mukana oli taas kosketinsoittimissa Arto Piispanen. Erityisen raskasta oli tuotannon valmistelu, esimerkiksi vuokratun kaluston raahaaminen sokkeloisissa teatterin kierreportaissa.

Studio koottiin valkokankaan takana olleelle näyttämölle. Pohjien valmistumisen jälkeisten päällekkäisäänitysten Närhi muistelee olleen jo mieluisaa puuhaa – yksin soittamista pimeässä elokuvateatterissa. Äänitykset levylle tekivät Soija Mesimäki, Närhi itse sekä Harri Rantala, joka toimi bändin miksaajana ja keikkamyyjänä ’Murheellisen hahmon ritarin’ ajoista alkaen. Miksaukset ovat Mesimäen ja Närhin käsialaa. Levy julkaistiin 1991 syyskuussa.

Tuottajaa ei tälläkään julkaisulla oikeastaan ole, joskin Mats Hulden saa albumin kansissa kiitokset ”Pre productionista”. Huldenin oli tarkoitus tulla tuottajaksi ja hän olikin alkuvaiheissa mukana. Huldenista riippumattomista syistä äänitys ei edennyt: bändi ei ollut varsinaisesti ollut kasassa pitkään aikaan ja homma ei pysynyt koossa. Seurasi tauko jonka jälkeen äänitykset jatkuivat eikä tuottajaa enää varsinaisesti tarvittu. Korjus puski levyn valmistumista eteenpäin, koska hän, kuten ei kukaan muukaan halunnut nähdä toisintoa KH&LV:n kohtalosta vuodelta 1984. Jotenkin touhu sitten vähitellen aukeni ja Närhi ja Mesimäki koostivat materiaalin valmiiksi.

Vaikeuksissa oli ilmeisesti osin kyse myös tyylilajista ja sen vaihtamisesta. Korjuksen mukaan Ari olisi halunnut tehdä aiempaa ”raaemman” levyn, tavallaan hirviömäisen, mitä myös kansikuva symboloi. Työnimikin oli jossain vaiheessa ’Me hirviöt’. Tällainen tyyli ei kuitenkaan sopinut Närhin äänialaan ja Korjuksen kautta juttu linjautui tauon jälkeen ”perinteisemmäksi” KH&LV-musiikiksi. Arin oma tulkinta asiasta on, että tavoitteena oli lähinnä jonkinlainen live-soundi, johon tuli ”pehmeyttä” siinä vaiheessa kun päällekkäisäänityksissä käytettiin ajateltua enemmän akustisia soittimia.

Levy on ehyt kokonaisuus, jonka parasta antia ovat B-puolen avaus ’Vihdoinkin kahden’ sekä singlenäkin julkaistut raidat ’Kunnon ihmiset’/’Turhien toiveiden kaupunki’. Vaikka levystä ei hirviömäistä tullutkaan, kiinnittää huomiota rohkeampi ranskalais-teksasilainen ote, reippaammat rytmitykset sekä muutamien kappaleiden CCR-piilovaikutteet! Myös kriitikot arvioivat albumin kokonaisuutena edellistä paremmaksi. Kansikuvana on kirkassävyiseksi väritetty kuva Me Hirviöt -sarjafilmistä – kuva viittaa paitsi alkuperäiseen sisältöideaan myös KH&LV:n peruspilareihin, Kontkaseen ja Närhiin. Singlen kannessa on vastaava kuva mustavalkoisena versiona.

Albumin julkaisumuodot olivat CD ja vinyyli. CD ei ollut vielä julkaisun aikaan syrjäyttänyt isoveljeään, ja arveltiin, ettei potentionaalisiksi ostajiksi arvioiduilla opiskelijoilla olisi riittävästi CD-soittimia. Tämä kahden formaatin vaatimus teki kuitenkin tuotannosta melkoisen taloudellisen pettymyksen kun myynti ei käynnistynytkään toivotulla tavalla.

KH&LV teki keikkoja vielä LP:n julkaisuvuonna 1991, mutta sen jälkeen toiminta hiljeni yli kymmeneksi vuodeksi. Ari siirtyi multimedian ja kotinauhoitusten pariin. Puhetta oli välillä KH&LV julkaisuista, samoin kokoelmasta, jolla vierailevat solistit esittäisivät Närhin lauluja. Kaukanapoissa ja Karibia -yhtyeiden perinteen jatkajana toimi Survival-rokkibändi, jossa soittavat – yllätys, yllätys – Pauli Heikkilä (laulu), Jari Kivelä (rummut) ja Ari Närhi (kitara) sekä Jari ”Pasi” Pasanen (kitara) ja Ari ”Selkä” Pulkkinen (basso). Ohjelmistossa on ollut ulkomaisia cover-biisejä kotimaisilla Heikkilän tekemillä käännösteksteillä.